Sort by
Sort by

Painonpudotuksen tiede

Kehittyvä tiede painonpudotuksen takana

Painonpudotuksen tiede

Laura Camurri, PhD. Nestlé Institute of Health Sciences

Monet meistä ovat kuulleet jo vuosia saman painonpudotusneuvon: liiku ja varmista, että syöt oikeaa ruokaa ja oikeita määriä. Uudet tieteelliset tutkimukset voisivat kuitenkin tuoda tähän uuden ulottuvuuden: elimistön solutoiminta vaikuttaa siihen, kuinka paljon painoa pudotat tai miten elimistösi reagoi tiettyihin ruokiin.

Nestlé Institute of Health Sciences -instituutissa tiimimme tutkii painonpudotusta molekyylitasolla: kuinka elimistösi metaboloi ruokaa? Miksi toiset ihmiset laihtuvat helpommin kuin toiset? Miksi toiset ihmiset pysyvät pudotetussa painossa ja toiset eivät? Ja miksi painonpudotus auttaa ehkäisemään diabetesta toisilla ihmisillä mutta ei kaikilla?

Miksi toiset ihmiset laihtuvat helpommin kuin toiset?

Nämä ovat kaikki tärkeitä kysymyksiä siirryttäessä kohti henkilökohtaisempaa tapaa tarkastella ravintoa ja terveyttä. Henkilökohtaisten molekyylivaihteluiden ymmärtäminen tarkoittaa, että tiedeyhteisö voi tarjota ratkaisuja, jotka todella toimivat sen sijaan että yritettäisiin soveltaa ”yksi koko sopii kaikille” lähestymistapaa.

Nestlé on sijoittanut tutkimukseen, jonka avulla jokainen voi paremmin ymmärtää ainutlaatuiset aineenvaihdunta- ja ravintotarpeensa. Toivomme, että näin löytyy henkilökohtaisempia ratkaisuja. Tässä on kolme uutta tulosta viimeisimmästä tieteellisestä tutkimuksestamme:

Pienet pystyvät moottorit

Solut sisältävät mitokondrioita: kuvittele niitä moottoreina, jotka antavat virtaa soluillesi. Nämä mitokondriot muuntavat ruoan energiaksi – ja meillä kaikilla ei ole sama määrä niitä. Nuorilla treenaavilla ihmisillä on soluissaan satoja mitokondrioita, kun taas vanhemmilla ihmisillä tai niillä, jotka ovat vähemmän aktiivisia, on paljon vähemmän niitä ja siten vähemmän ”virtaa” tuottaa energiaa ruoasta.

Teimme Nestléllä tutkimuksen joulukuussa 2016 yhdessä Lausannen yliopiston ja sveitsiläisen École Polytechnique Fédérale de Lausanne -oppilaitoksen kanssa tutustuaksemme harjoittelun vaikutukseen näissä solumoottoreissa. Löysimme jotakin kiehtovaa: harjoittelu ei vain lisää soluissasi olevien mitokondrioiden määrää, vaan se saa myös mitokondrioiden sisältämät energiaa tuottavat proteiinit kerääntymään yhteen. Tämä tarkoittaa, että harjoittelu itse asiassa muuttaa prosessia, jossa ruoka muutetaan energiaksi ja se tekee energiantuotannosta tehokkaampaa. Miksi tällä on merkitystä? Kun pyrimme luomaan henkilökohtaisia ravintoratkaisuja saadaksemme harjoittelusta hyötyä, tiedämme nyt, että mitokondrioiden määrän lisääminen ei olisi tarpeeksi. Meidän pitäisi auttaa niitä saamaan myös proteiinit ryhmittymään – yritämme periaatteessa järjestää mitokondriaaliset juhlat solun sisällä ja saada vieraat seurustelemaan keskenään.

Metabolinen ”pääkytkin”

Tiedämme, että voisi olla olemassa oikea ravintotuote, joka voisi jäljitellä liikunnan vaikutuksia.

Olemme tutkineet AMPK-nimisen entsyymin vaikutuksia. Se on ikään kuin metabolinen pääkytkin, joka auttaa lihaksia muuttamaan glukoosin ja rasvan energiaksi. AMPK kertoo elimistölle, milloin tarvitset enemmän energiaa, kuten silloin, kun olet harjoittelemassa. Tutkimustiimimme ovat havainneet, että AMPK:ta voi hallita – tämä tarkoittaa, että voisi olla tapa toimia entsyymin kanssa siten, että verestä tuodaan enemmän glukoosia lihakseen ja kasvatetaan näin energiaksi muuttuneen rasvan määrää.

Tällaisen innovaation ei pitäisi korvata liikuntaa. Se voisi kuitenkin auttaa ihmisiä, joilla on kroonisia sairauksia, kuten ylipainoa tai tyypin 2 diabetes, ja jotka eivät voi treenata säännöllisesti tai niitä, jotka toipuvat fyysistä toimintaa rajoittavasta vammasta. Jos voimme kehittää tuotteen, joka tehostaa AMPK:n vaikutuksia, se voisi antaa reippaalla kävelyllä käyvälle aineenvaihduntaa tehostavan vaikutuksen, joka vastaa 20 minuutin juoksua tai 40 minuutin pyöräilyä. Se on melko kiehtova ajatus kroonisesta sairaudesta kärsiville.

Erilainen sormenjälki

Tyypin 2 diabetes on myös tutkimusalue, jossa on paljon mahdollisuuksia. Esidiabeettisilla, ylipainoisilla ihmisillä painonpudotuksen uskotaan ehkäisevän sairauden kehittymistä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tiedeyhteisö ei ole ollut varma, miksi toiset ihmiset, jotka pudottavat painoa, ehkäisevät onnistuneesti tyypin 2 diabetesta, kun taas toisille tauti kehittyy painonpudotuksesta huolimatta.

Suoritimme uuden tutkimuksen yhdessä Maastrichtin ja Kööpenhaminan tutkijoiden kanssa. Siinä tunnistettiin tiettyjä markkereita veressä –  näitä voi pitää ”lipidisormenjälkenä” – joka voi alkaa erilaistua esidiabeettisilla ihmisillä, joilla painonpudotus todennäköisesti johtaa parempaan sokeritasoon, mikä taas saattaa onnistuneesti ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Sormenjälki sisältää niin kutsutun biomarkkerin, jonka ansiosta terveydenhoidon ammattilaiset tietävät, millä potilailla painonpudotus voi johtaa parempaan sokeritasapainoon. Tämä voi auttaa niitä valitsemaan

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Olemme yhä enemmän havainneet, että jokaisen elimistö käyttäytyy eri tavoilla. Sen lisäksi, että on olemassa perusasioita, jotka me kaikki voimme tehdä parantaaksemme terveyttämme, on myös tilaa löydöille ja kehitykselle henkilökohtaisemmalla tasolla.

Tutkimuksemme auttaa meitä ymmärtämään, kuinka henkilökohtaiset ravintotuotteet voisivat muokata tapaa, jolla katsomme terveyttämme. Painonpudotus on vain yksi pala siitä palapelistä.